Kiertuepäiväkirja

Lähde rakkaani

Timoi Munne, 9.8.2012 |

Putkinotkon kesä on takana. Voi sentään, miten se kävikin äkkiä. Meidän suurella vaivalla rakentamamme hahtuvainen on haihtunut olemattomiin. Iloisia kasvoja vilisee kuvissa ja unissa, seassa repliikkejä jotka unohtuvat jonnekin mielen sopukoihin. Minulla on ollut kunnia liittyä Maarianvaaran kesäteatterin loistavaan historiaan. Olen tästä onnellinen ja ylpeä. Kesä oli hetkittäin vaivalloinen, pilvet piirittivät meitä. Monet esitykset siirrettiin sisätiloihin, mutta kaikki vedettiin läpi mistään tinkimättä. Nyt muistelen meidän porukkaa miellyttävänä sijaisperheenä, jonka hoivissa kesä meni. Oma perhe on toki nyt tyytyväinen, kun isä pyörii taas jaloissa, vaikkakin vielä hieman elon suuntaa hatarasti hakien.

Viimeinen esitys Maarianvaarassa oli kaunis päätös tälle kesälle. Ukkonen kumahteli Savon suunnalla, mutta pysytteli meistä riittävän kaukana. Katsojia oli täysi pesällinen ja meillä lennokas, hyväntuulinen esitys tarjolla. Suuri kiitos koko työryhmälle. Olette ihania. Kiitos rohkeille yleisöille, jotka uhmasivat kesän kummallisia kelejä ja saapuivat katsomaan Putkinotkoa, joka ei ole niin tunnettu kuin aikaisempien kesien klassikot.

Viimeisen esityksen yleisö edessään Henry Räsänen

Eläköön savolais-karjalainen kulttuuri, kylähenki ja monien ihmisten toimintainto ja -tarmo. Me tapaamme vielä!

Räsänen ja Munne siviilit päällä ja eräs Juuan humanteri.

 

 

Timoi Munne
 

Kommentointi on lukittu.

 

© 2011, Maarianvaaran kesateatteri    //    info (a) maarianvaaranteatteri.net    //    sivuin taitto: zacu </>    //    valokuvat: Pentti Sormunen et al.   //    WordPress