Tilastollisesti kiertue sisälsi vähintäänkin 3000 ajokilometriä hulppealla bussillamme, yli 4000 Rautatien nähnyttä katsojaa, joitakin kiloja porkkanoita ja leipää, useita eriä Shanghaita matkankuluksi sekä kaksi vieraskirjaa. 27 esityksestä 19 oli ulkotiloissa ja sadetta uhmattiin ainakin Pieksämäellä, Lieksassa ja Maarianvaarassa. Iisalmen Mansikkaniemessä esiintymistila muistutti pikemminkin kenttää kun taas esimerkiksi Kiteellä esitys pakattiin pienempään kokoon. Jokainen esiintymispaikka toi toisaalta omat haasteensa ja samalla oman säväyksensä joten melko uniikkeja esityksiä katsojat saivat kokea.

Usein ihmeteltiin ja kiiteltiin lavasteiden vähyyttä, kun ne olivat vain ”kolme laatikkoa ja se on siinä”. Kahdeksan ihmisen istuessa keikkabussissa ja sovitellessa raajojaan soitinten, esiintymisvaatteiden, eväiden ja valojen kanssa ei lavasteiden vähyys tuntunut kovin minimaaliselta.

Vaikka Rautatie pakattiinkin laatikoihin ja Matti ja Liisa jäivät nyt rauhassa Korventaustalle heinäntekoon, ei Maarianvaaran kesäteatteri täysin hiljene talviteloille. Ensi vuonna juhlimme, sillä silloin Maarianvaarassa tulee kuluneeksi 100 vuotta kesäteatteritoiminnan aloittamisesta josta vielä 10 vuotta on tehty ammattilaisten voimin. Kesän saunavuorot eivät vielä riittäneet ratkaisemaan sitä mitä ensi vuonna lavalla ja kiertueella nähdään, joten muutamat saunapuut tässä on varmaankin vielä lähdettävä tekemään.

Fröökynöiden sanoin yksinkertaisesti ”tack”. Kiitokset kaikille tästä kesästä. Erityisesti niille ahkerille talkoolaisille jotka eivät pelkästään Maarianvaarassa vaan myös monella muulla esiintymispaikalla huolehtivat väliaika tarjoilusta ja tapahtuman organisoimisesta. Ensi vuonna teitä kaikkia taas tarvitaan.

Kesä päättyy, vedet kylmenee ja juna jatkaa matkaansa sinne jonnekin. Näkymättömiin metsäisen mutkan taa.  Me jäämme taas laiturille.

Kiitos kyydistä, sinä uuden maailman ihme. Vauhti oli huimaa ja maisemat komeita. Erityiskiitos kaikille kanssamatkustajille. Olitte upeita!

Näkemiin.

Vierailumme toimi samalla Ranta-Toivala – Uuhimäen kylätoimikunnan kesäjuhlana. Ja juhlijoita riitti! Talosta piti tuoda kaikki irtotuolit ja penkit, että kaikki saivat jotain alleen. Traktorin peräkärry toimi yhtenä katsomona. Traktorin katollekin könysi eräskin velimies. Paikalle tuli lopulta lähes 200 ihmistä. Meijän pihhaan! Ainakin allekirjoittaneelle  tämä oli kesän ehdoton kohokohta. Yleisössä perhe, ystävät, tutut ja kylänmiehet!

Suuuuuurkiitos Perheelleni ja kylätoimikunnalle mahtavista järjestelyistä. Nämä mainiot ihmiset hommasit paikalle kaiken huusseista lähtien! Hommasivatpa mainion säänkin, vaikka aamupäivällä ukosti ja satoi kaatamalla. Aurinko paistoi helakasti ja pääskyset lentelivät päiden yllä.

Maarianvaaran Kesäteatteri jätti jälkensäkin. Hirvolanniemen pihapiiriin nousi uusi ulkorakennus ensimmäisen kerran melkein kolmeenkymmeneen vuoteen: Huussi de Lux, heti siellä navetan takana. Tervemenoa hädän yllättäessä…

“Aikokaapa minne hyvänsä, niin sinnehän se teidätkin riipaisee. Riipaisipahan minutkin!”

Pappilan aurinkoisten esitysten perinnettä rumasti uhaten sadepilvi se yritti tulla päälle, vaikka vaikea sitä oli todeksi uskoa. Mieli mustui taivaan tahtiin. Tuntia ennen esitystä alkoi sitten ropista ja kunnolla. Vain Iki pysyi lujana: “Kyllä se loppuu ennen seihtemää.” Ja totteli se taivas palkittua journalistia; viittä minuuttia vaille loppui sade.

Pilvi piti itsensä koossa aina toisen puoliajan lopulle saakka, kunnes repesi uudestaan kuin tilauksesta. Matin ja Liisan kostea paluumatka sai lähes sekunnilleen ajoitetun erikoistehosteen. Kertojan repliikki “Ja sitten alkoi sataa” oli harvinaisen hyvin paikallaan. Yleisö ja esiintyjät saivat kokea sen parhaan laatuisen yhteisen naurun, mikä on mahdollista vain teatterissa. Myös kuuron kesto oli mitoitettu esityksen mukaan. Sade loppui näytelmän viimeisen repliikin aikana.

“Eipähän tuo tuohon vaikuttanut. Paudanhan se kuitenkin antoi.”

Toinen samanaikainen sattuma ei yleisöön asti välittynyt. Juuri sillä hetkellä kun sade ja Korventaustan Matin laskuhumala alkoi, alkoi  näyttelijän hatun alla myös järkyttävä päänsärky. No, eipä tarvinnut heikkoa oloa juuri näytellä.

Laatuyleisöä Pieksämäellä oli jälleen kerran säällisiä penkkejä enemmän. Iso kiitos kaikille Teille, jotka Pappilan pihaan taas kerran eksyitte. Ensi vuonna nähdään!

Kauan eläköön Erkki Ensimmäinen!

Outokummun esitysten esikoinen syntyi hieman hajamielisissä tunnelmissa. Liekö syynä debyyttiä edeltäneet vapaapäivät? Liisan repliikki “No, ne kehruut jäi!” sai kummasti kaikupohjaa todellisuudesta, kun säntäsin hakemaan vyyhtiä kesken kohtauksen sermin takaa. Repliikkejäkin jäi matkan varrelle useita. No. Tänään pannaan paremmaksi. Tehdään ja sanotaan kaikki mitä on sovittu. Enemmänkin!

Amfiteatterin akustiikka on outo, kuten Kummussa kuuluukin. Lavalla tuntuu kuin huoneessa puhuisi. Sieltä käsin on lähes mahdotonta uskoa, että puhe kuuluu yläriveille huutamattakin.

Viikonlopun vapaapäivinä tutkittiin akustisia asioita Maarianvaarassa. Nuorisoseurantalon hienosti soivassa salissa äänitettiin torstaista sunnuntaihin Pekka “Faarao” Pirttikankaan toista soololevyä. Maarianvaaran kulttuurikylä sai taas uuden lisälehden upeaan historiaansa. Mestari Pirttikangas ihastui joukkoineen ikihyviksi tähän maailmankolkkaan ja lähetti Nuorisoseuralle tuhannet kiitokset, jotka nyt tässä eteenpäin välitän.

Ensi-ilta koitti ajallaan ja yleisö matkasi mukanamme katsomaan Rautatietä helteen helliessä. Esitys kulki mallikkaasti aina maaliinsa saakka, isoin kiitos siitä mahtavalle katsomossa kannustaneelle yleisölle. Juhlat juhlittiin juhlien tapaan, tanssittiinkin elävän orkesterin säestyksellä. Illanvietto huipentui tietenkin Maarianvaaran koulun saunaan, “missä ne tehdään ne suuret päätökset”.

Sunnuntaina, kelien niin salliessa, Lapinlahdelle matkattiin sisätiloissa. Kahteenkin kertaan. Seinät eivät esitystä pidätelleet. Nuorisoseuran talon upeassa akustiissa varsinkin musiikki toimii jopa ulkoilmaesitystä paremmin. Yleisöä oli molemmissa esityksissä hyvin paikalla. Päivällä jouduttiin jopa harjoittamaan jonkinmoista sullomista, jotta kaikki halukkaat saatiin sisälle. Esitysten välillä talolla pidettiin Kylätori- tapahtuma, missä saatiin nauttia muun muassa huuliharppu-mestari Aimo Kinnusen soitosta, kirjailija Tatu Kokon ajatuksista ja Päivärinteen marjatilan antimista. Kaikin puolin hieno päivä.

Karttula ja koko kiertue, ann’ tulla vaan!

Vanhaa. Perinteisesti Maarianvaarassa pureudutaan suomalaiseen klassikkoteokseen ja tänä vuonna työn alla on Juhani Ahon Rautatie, joka juhlistaa samalla kirjailijan 150-vuotisjuhlavuotta. Kyllähän sitä voisi jo jollakin mittapuulla vanhaksi sanoa. Vanhaa eli tuttua on luvassa myös lavalla nähtävässä näyttelijäkaartissa. Mutta niistä koivunrunkokuvioisista vihreistä uskollisista sermeistä en mene vannomaan nähdäänkö niitä tänä vuonna.

Uutta. Näytelmät käyvät melkoisen prosessin siirtyessään paperilta ohjaajan dramatisoinnin ja näyttelijöiden tulkinnan kautta yleisön eteen. Tekstiä kunnioittaen, mutta kuitenkin perinteisestä sivuraiteelle poiketen Maarianvaara haluaa aina luoda oman näkemyksensä käsittelyssä olevasta tuotoksesta. Monelle katsojalle Maarianvaaran tyyli onkin varmasti tullut tutuksi vuosien varrella.

Lainattua. Olen kuullut huhuja että naapurissa Luikonlahdella on siisti ja kattava varasto jonne maarianvaaralaistenkin keikkabussi joka kesä pysähtyy. Tästä ei tehdä poikkeusta tänäkään vuonna joten kiitos suuresti toveriteatterille siitä, että ovet pukuvarastoon ovat aina auki.

Sinistä. Lähes jokainen kesähäitään suunnitteleva toivoo, että sää suosisi suurena päivänä. Ja kesäteatterin kohdalla toivotaan, että pala kirkkaansinistä taivasta seuraisi meitä läpi esityskauden. Toivon jokaiselle kesäteatterille, että viime kesän tavoin saamme nautiskella luontoäidin suosiota ja välttyä kastumiselta.

Eiköhän näillä traditioilla saada morsian jälleen saatetuksi avioliiton satamaan. Matin ja Liisan matka voi alkaa.